Helsingin Original Sokos Hotel Vaakunassa vieraita valaisevat yhä alkuperäiset, Paavo Tynellin hotellia varten suunnittelemat valaisimet.
Paavo (Paavali Viljo) Tynell (1890–1973) oli vanhaa lasinpuhaltajien sukua. Hän oli peltiseppä, käsityöläinen, taidokas taidetakoja. Tynell halusi kuitenkin opiskella ja oppia lisää ja päätyi ylimääräiseksi metallitaiteen oppilaaksi Ylempään Taideteollisuuskouluun. Kesken ensimmäistä vuosikurssia 1916 rehtori ilmoitti, että 26-vuotiaan Tynellin on syytä siirtyä metallityön opettajaksi.
Paavo Tynellistä tuli keskeisimpiä nimiä suomalaisen valaisinmuotoilun historiassa. Hän kuului muotoilijoiden pioneerisukupolveen, joka erilaisten tyylien ja teknisten uudistusten ristiaallokossa palveli nuoren kansakunnan tarpeita sekä lukemattomissa julkisissa rakennuskohteissa että yksityisissä kodeissa. Esimerkiksi 1930-luvulla oli liki itsestäänselvyys tilata julkiskohteiden valaisimet Paavo Tynelliltä ja tämän Taito Oy:ltä. Tynellin tärkeimpiä yhteistyökumppaneita olivat mm. Alvar Aalto ja Hotelli Vaakunan suunnitellut arkkitehti Erkki Huttunen.
Tynell oli funktionalisti, joka painotti korkeatasoisen muotoilun merkitystä. Kun Suomessa järjestettiin vuonna 1939 asuntonäyttely, kirjoitti Tynell näyttelyluetteloon: ”Tulee kuitenkin muistaa, että valo on pääasia, ja että valaisimien tehtävänä on ainoastaan ’tarjoilla’ valo niin miellyttävällä ja tarkoitukseen sopivalla tavalla kuin mahdollista.”
Vaakunan suunnitteluvaiheen (1940) ja valmistumisen (1952) väliin tuli sota. Arkkitehti Huttusen ja valaisinmuotoilija Tynellin työnjako pysyi kuitenkin selvänä. Huttunen suunnitteli ”elielsaarismaisen” perinteen mukaan hotellin ja ravintolan huonekaluja, pienintä yksityiskohtaa myöten. Valaisinten osalta hän antoi Tynellille täyden suunnitteluvapauden. Kaikki Vaakunan vuoden 1952 valaisimet valmistettiin Paavo Tynellin Taito Oy -yrityksessä vain valmistuvaa hotellia varten.
Tänäkin päivänä Original Sokos Hotel Vaakunasta löytyy Tynellin alkuperäisiä valaisimia. Ensimmäiset kohtaa jo sisään astuessaan vastaanottoaulan seinustalla. Valaisimia pääsee ihailemaan myös kymmenennen kerroksen ravintola-aulassa sekä Loisteravintolassa. Ne valaisimet, jotka ovat yhä säilyneet Original Sokos Hotel Vaakunan käytössä, edustavat Tynellin 1940-luvun ornamenttipainotteista, koristeellista linjaa. Funktionalistin kädenjälkeen kun oli alkanut kuin varkain tulla lisää romanttisia luontoaiheita ja koristeellisia, feminiinisiä piirteitä. Monet aikalaiskollegat uumoilivat tämän olevan osin seurausta vuonna 1947 solmitusta avioliitosta Helena Tynellin (os. Turpeinen kanssa). Kun Paavo Tynell ryhtyi sisällyttämään messinkivarjostimiin pienenpieniä reikiä sekä pitsimäisiä reikäkuviointeja, Alvar Aalto nimesi valaisimet isoäidin pitsipöksyiksi. Nimi on jäänyt elämään.
Messinki oli Paavo Tynellille luontainen materiaali. Tämä oli osin seurausta sota- ja pula-ajoista; oli selvittävä kotimaisin materiaalein, ja Outokummusta saatiin messinkiä. Tynellin messinkikausi oli pitkä, se kesti jopa vuoteen 1958 saakka. Messingin käyttö näkyy Vaakunankin valaisimissa. Tynellin messinkivalaisimista tulikin menestys sekä kotimaassa että Amerikassa. Suunnittelijan ura huipentui Yhdysvaltoihin, jossa hänet usein esiteltiin miehenä, joka valaisi Suomen.
Paavo Tynellin töitä on säilynyt melko paljon. Säilymiseen ja onnekkaisiin pelastumisiin ovat ehkä vaikuttaneet valaisimien omaperäisyys ja kestävyys. Tutkijoiden työtä kuitenkin vaikuttaa interiöörien uusiminen ja hävittäminen, eikä varsinkaan yksityiskodeissa olevista Tynellin töistä ole tarkkaa tietoa.
Vuosien varrella Paavo Tynell käytti itsestään ammattinimikettä hienoseppä. Hänelle toisinaan naljailtiin, ettei voi olla seppä, jos ei osaa tehdä hevosenkenkää. ”En, mutta osaan tehdä auton lokasuojan”, tapasi Tynell vastata.
